Minne menet, verkkolehti?
Tutustuessaan iPadiin Kynämiehen AD Väinö Teittinen ja toimittaja Antti Hentinen kokivat jonkinlaisen déjà vu -ilmiön. Kymmenen vuotta sitten tehtiin verkkolehteä hyvin samalla tavalla. Vaikka verkkolehti elää muutoksen aikaa, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hyvin mietitty ja toteutettu kestää aikaa.
2000-luvun alussa elettiin ”paperilehti kuolee” -buumia ensimmäisten verkkolehtien tehdessä tuloaan. Verkkolehtiä syntyi, mutta todellista uhkaa paperilehdelle ei ollut.
Teittinen ja Hentinen tekivät tuolloin Stora Ensolle Viator-nimistä verkkolehteä. Jokainen numero esitteli yhden maan. Viator oli tietopaketti työntekijöille, jotka matkustivat maahan, tai olivat tekemisissä paikallisten kanssa. Lopussa oli viihdykkeenä peli, ja taustalla soi säveltäjän tekemä musiikki.
Näkymä verkkolehdessä oli jälkeenpäin ajatellen mullistava: vaakasuuntainen, eikä sitä tarvinnut vierittää alas. Kaiken ei tarvinnut näkyä heti, vaan esimerkiksi kuvateksti tuli esiin klikkaamalla.
Silloisen tekniikan kanssa tekeminen oli hitaampaa, kun valmiita työkaluja ei vielä ollut. Flash oli uusinta uutta, mutta harvalla oli vielä kone, jossa se toimi. Suurin osa näki hienon kokonaisuuden vain tekstinä muutaman pienen valokuvan kera.
Vaikeuksista huolimatta jälki oli laadukasta, ja lehteä tehtiin innolla. Teittinen ja Hentinen vakuuttavat, ettei lopputulosta tarvitse hävetä näinkään pitkän ajan kuluttua.
Osattiin sitä ennenkin! Vilkaise Tempuksen verkkolehteä. (osat 1-4)
Tarve sanelee sisällön
Uusista lukulaitteista, kuten iPadistä, povataan seuraavaa läpimurtoa verkkolehtien maailmassa. Arvioidaan, että laitteita on joulumarkkinoilla jo useita kymmeniä. Uudet laitteet mahdollistavat esimerkiksi liikkuvan kuvan ja lisämateriaalin tarjoamisen. Tuotteita voi tilata suoraan mainoksien kautta.
Ihmisten rutiineja laitteen on kuitenkin vaikea rikkoa. Monelle painomusteen tuoksu haalean kahvin kera on tärkeä osa jokaista aamua. Mutta varmasti laitteet ovat hyvä lisä lehdelle.
− Asiakaslehden vieminen lukulaitteeseen ei teknisesti ole temppu eikä mikään. Aina tarvitaan kuitenkin jotain, joka houkuttelee lataamaan lehden ruudulle, kuten uutiskirje tai Facebook-ryhmä, Teittinen pohtii.
Näytöltä lukeminen on kuitenkin edelleen raskasta, eikä kirjan resoluution voittanutta näyttöä vielä ole. Arkistona laite kuitenkin varmasti toimii loistavasti, harva kuitenkaan haluaa säilyttää lehtiä kotonaan, ja lukulaitteeseen voi kätevästi ladata kaikki lehdet kymmenen vuoden ajalta.
− Mitä tahansa tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, jokaisella on oma tyylinsä, ja on tärkeää, ettei kenenkään omaa tapaa vähätellä. Toinen aloittaa aamun lukemalla lehteä, toinen pistää puoli tuntia Facebookissa statustansa kuntoon, Hentinen painottaa.
Mikään tekninen ratkaisu ei kuitenkaan muuta sitä, että sisällön on oltava laadukasta. Videoita ei kannata tehdä verkkoon pelkästään videoiden olemassaolon takia.
− Lukeehan joku puhelinluetteloakin. Kun lukemisen lähtökohtana on tarve, se ei ole välineestä kiinni, Hentinen summaa.
Teksti: Anne Vilenius
